Suurin osa Malin pinta-alasta on
Saharan aavikkoa. Aavikko
alkaa heti Niger-joen
pohjois-puolelta. Hiekkadyynit vaeltavat metrien korkuisina kinoksina
peittäen alleen harvalukuisia keitaiden puita ja pensaita.
Aavikon eteneminen aiheuttuu osaksi luonnollisista ilmastollisista syistä. Osaksi syynä on ihmiset toimenpiteet. Puiden kaataminen polttopuuksi ja luonnon kestokykyyn nähden ylisuuret karjalaumat ovat edistäneet aavikoitumista. Kehitysapuna rakennetut syväporakaivot ovat pahentaneet tilannetta. Syväporakaivojen ympärille on asettunut tuhansien eläinten karjalaumat, vaikka ympäristö kestäisi vain kymmeneosan tästä. Vaeltava paimentolaisuus kuluttaa herkkää luontoa vähemmän kuin paikoilleen asettunut karjatalous.
Tuhansia vuosi sitten Sahara oli suurimmaksi osaksi savannia. Jääkauden jälkeen ilmasto on koko ajan kuivunut ja aavikko edennyt. Asiantuntijoiden mukaan seuraava jääkausi tuo uudelleen savannin Saharaan. Aikaa siihen tosin kuluu 20 000 vuotta...
Hieman
pohjoisempana puut ja pensaat katoavat kokonaan. Alkaa autiomaa.
Tuaregipaimentolaiset vaeltavat aavikkoa pitkin aaseillaan,
kameleillaan ja hevosillaan. Kuvan ottohetkellä olemme matkalla
maastoautolla kohti Timbuktua.
Lämpötila on kohonnut jo sietämätömiin, keskipäivän aurinko porottaa
pystysuoraan armottomasti. Auton jäähdytystä ei voi pitää päällä, koska
se kuumentaisi moottoria liikaa. Välillä ikkunat on pantava kiinni,
koska pienet hiekkamyrskyt tuovat liikaa hienojakoista pölyä
hengityksen kiusaksi.
Beduiinit tuntuvat sietävän kuumuutta ja kulkevat aavikolla kuin kotonaan...
Hiekka on upottavaa. Timbuktuun ei tule mitään
tietä Moptista päin.
Juutuimme monta
kertaa kiinni. Meno-paluumatkan aikana autosta meni kolme rengasta,
onneksi vararenkaita oli kolme. Lukemattomia kertoja auton kaikki 80
hevosvoimaa ulvoivat, mutta maasturi eteni nelivedollaan vain
kävelyvauhtia. Polttoaineen kulutus oli valtava. Katolla oli lähtiessä
227 litraa dieselpolttoainetta. Lähes kaikki kului...
Meillä oli sekä menomatkalla että paluumatkalla noin vuorokauden vesivarasto. Menomatkalla se oli kivennäisvettä, mikä osoittautui huonoksi juomaksi. Vesi tuli nopeasti ulos hikenä. Paluumatkalla juomamme oli erittäin vahvaa teetä, joka pysyi sisällä.
Erään aavikkokylän lapsia.
Useimmissa kylissä on ankara pula vedestä. Tuaregipaimentolaiset menettivät suurimman osan karjastaan 70-luvun ja 80-luvun kuivuus- ja nälänhätävuosina. Kuivuuden aiheuttaman tuhon täydensivät suuret heinäsirkkaparvet, jotka söivät kaiken vihreän. Paimentolaiset joutuivat asettumaan kyliin ja kaupunkien liepeille. Kyliin tuodaan elintarvikkeita ja vettä kuorma-autoilla. Maliin on jouduttu tuomaan hätäapuna ruokaa useaan otteeseen. Jos sateet tulevat, Malissa riittää ruokaa. Jos sateet jäävät tulematta, seurauksena on nälänhätä.
Paluu