Sukellussafari Punaisella merella

Juhani Kaukoranta 1993


Elämäni ensimmäinen ulkomainen sukellussafari on nyt onnellisesti takanapäin.

Kertakaikkiaan fantastinen reissu. Vedenalaiset näkymät ja tunnelmat olivat juuri niin ihmeellisiä kuin kaikki huikeimmat kehujutut olivat etukäteen kertoneet - elleivät vielä parempia.

Näkyvyys oli parhaimmillaan vaakasuunnassa 50 metriä. Esimerkiksi pinnalta näki 30 m syvyydessä olevan pohjan vaivattomasti - ja kaikki välissä liikkuvat kalaparvet. Veden lämpötila oli +28 celsiusastetta syvälläkin. Ulkona oli jopa +42 celsiusta varjossa. Alueella oli menossa vuosisadan helleaalto.

Joka päivä tukialus lähti klo 8 aamulla ja palasi klo 16-17. Välissä oli kaksi sukellusta, aina eri koralliriutoilla. Sukeltaminen oli helppoa ja vaivatonta. Laskeuduimme 20-30 metrin syvyyteen kuin laskuvarjohyppääjät, leijaillen painottomina parin metrin korkeudelle pohjasta. Siitä jatkettiin uimalla. Asteittain noustiin matalammalle. Näin ehdittiin nähdä mahdollisimman paljon riutasta, eri syvyyksillä olevia koralleja ja kaloja. Samalla kudoksiin liuennut typpi ehti hiljalleen poistua. Sukellukset kestivät lähes tunnin. Jotkut kokeneemmat ja pienikokoisemmat sukelsivat toista tuntia kerrallaan.

Mielenkiintoisinta oli sukeltaa merivirran mukana, ns drift diving. Teimme kolme virtaussukellusta Tiranan salmessa, jossa opaskirjan mukaan on "dangerous currents" ja "strong currents". Porukka hyppäsi yhtäaikaa mereen, laskeutui 25 metrin syvyyteen ja ajelehti voimakkaan merivirran mukana koralliriutan seinämää pitkin kilometrikaupalla. Tukialus seurasi kuplien mukana perässä. Jackson reefillä metrin pituinen merikilpikonna ui merivirassa ohitsemme aivan kosketusetäisyydellä. Riutan mutkassa merivirta jatkoi suoraan, jolloin kaikkien piti olla tarkkana lähes kiinni seinämässä, etteivät olisi tempautuneet merelle. Etumaisten piti tarrautua seinämän elottomaan osaan, jotta takana tulevat ehtisivät samaan ryhmään ja porukka ei hajoaisi merivirtoihin.
Virtaussukellus kyllä aluksi jännitti. Sukelluksen aikana ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia.

Näimme kaksi haita, kaksi rauskua, suuren mureenan. Puolentoista metrin pituinen julmahampainen barracuda tuijotti paikallaan 10 metrin päässä, liikkumatta. Tuhansia ja tuhansia muita kaloja oli tulvillaanm ympärillämme - mitä ihmeellisimmissä väreissä. Korallien runsaus, monimuotoisuus ja värikkyys oli fantastista. Punaista meren riuttoja parempia sukelluskohteita ei taida ollakaan. Siellä käyneet kokeneet konkarit eivät pitäneet Karibian meren paikkoja juuri minään Punaisen meren rinnalla.

Ras Muhammedin 120 neliökilometrin luonnonsuojelualue on Punaisen meren hienoimpia sukellusalueita. Siellä on lukemattomia riuttoja. Shark Reefilla sukelsimme 10 metriä pitkän tunnelin läpi. Kotkarausku ui läheltä kaksi imukalaa vapaamatkustajanaan. Reefillä oli pystysuora seinämämä, joka ulottui 600-700 metrin syvyyten. Aluksi sukellus jännitti, koska en ollut koskaan aiemmin ollut pohjattoman syvyyden päällä. Tuntui kuitenkin oudolta, ettei 30 metrin syvyydessä pelottanut yhtään, vaikka alla ja sivulla näkyi valtameren syvä pohjaton sininen. Kalat eivät pelänneet rauhallisesti liikkuvia sukeltajia.

Hylkyjäkin näkyi. Eksoottisin oli 1500-luvulla uponnut turkkilainen alus. Siitä oli jäljellä lyijyankkuri, muutama ruukku ja elohopeaa. 28 metrin syvyydessä heikasta sai sukelluspuukolla kaivettua esille kirkkaita elohopeapisaroita. Huvittavin hylky oli eräs pieni rahtilaiva. Siitä osa oli parinkymmenen metrin syvyydessä jyrkänteen reunalla, toisen puoliskon maatessa 600 metriä alempana seinämän pohjalla. Lastina oli vessanpönttöjä...


Paluu kotisivulle
Juhani Kaukoranta
juhani.kaukoranta@mail.suomi.net